Yrityksen takana olen minä, Rosa-Maria Ikäheimonen, 28-vuotias agilityharrastaja Pornaisista. Olen harrastanut agilitya vuodesta 2010, kahdessa eri kokoluokassa. Päädyin lajin pariin jackrussellinterrieri Pyryn kanssa ja nykyään harrastelen ja kisaan agilitya bordercollie TheJutin kanssa.

MINUN TARINA

Agility on hauskaa ja vauhdikasta tiimityötä koiran kanssa, ja juurikin tästä syystä laji vei minut totaalisesti mennessään! Aloitin agilityn -kuten moni muukin, lajivalmennuksen eli agilitytreenien parissa.

Agilitytreeneissä pääpaino on luonnollisesti koiran kouluttamisessa ja ohjaamisessa. Kuitenkin minun tapauksessani taidot eivät ohjaajana kovin vahvat olleet.

Tästä syystä kaipasin kovasti lajiharjoittelun tueksi valmentajaa, joka oli perehtynyt  agilityohjaajan oheisharjoitteluun. Onhan ohjaajan rooli kuitenkin suuri. Itseasiassa eihän agilitya tapahdu ilman ihmistä.

Tuntui turhauttavalta käyttää arvokkaat treeniminuutit siihen, että en itse osannut, tajunnut  tai hahmottanut kehoa saatika ohjauskuviota.

Halusin nostaa harjoitteluni laatua ja aloin tuumasta toimeen. Treenasin mm. muiden lajien fysiikkavalmentajien opissa ja huomasin pian, että agilitysta tuli huomattavasti helpompaa kun panostin oheisharjoitteluun ilman koiraa, agilitytreenien ulkopuolella.

Treeniaika ei kulunut enään siihen, että en hahmottanut käsien ja jalkojen suuntaa.

Kipinä oli syttynyt ja kouluttauduin itse personal traineriksi. Olen iloinen, kannustava ja eteenpäin puskeva ihminen ja nautin olla koutsina. Mikäs sen mukavempaa, kuin puskea eteenpäin muita lajin harrastajia!

Raskaus ja agility

Sain ensimmäisen lapseni syksyllä 2016 ja tuolloin ei jäänyt epäselväksi, että heikompi kehonhallinta, hidastunut reaktiokyky sekä voimattomat jalat heikensivät tekemisemme laatua TheJutin kanssa aika paljon. Palauduttuani raskaudesta oli kyllä kiva päästä taas “kuntoon” ja kiinni agilityn tekemiseen.

Lapsen myötä opin myös arvostamaan entistä enemmän oman jaksamisen merkitystä. On tärkeää nukkua hyvin ja riittävästi, syödä, juoda, liikkua ja joskus vain olla 🙂

Agility on taitolaji

Agilitysta kiehtovaa tekee erityisesti sen monimutoisuus. Siinä vaikuttaa ennenkaikkea koiran taidot ja esteosaaminen, koirakon saumaton yhteistyö sekä ohjaajan fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet.

Ohjaajan fysiikkaharjoittelu ei ole minun näkemykseni mukaan pelkkää “kuntoa ja fysiikkaa”  ja agilityohjaajan oheisharjoittelun tavoitteet määräytyvät yksilöllisesti tai oikeammin koirakkokohtaisesti:

kenelle se on kunnon kohottamista, kenelle koordinaatiokyvyn kehittämistä, kuka oppii analysoimaan ja pohtimaan tarkemmin omaa tekemistä radalla, kenelle parempi uni ja syöminen parantaa vireystilaa ja jaksamista pitkinä kisapäivinä.

Nämä ovat asioita, joita minä kartoitan valmennettavieni kanssa.

Liikkeen suunta ja kehonviestit ovat tärkeitä elementtejä koiralle. Näitä opitaan koko ajan lajtreenin lomassa, mutta väittäisin, että treenaamisen laadun tasoa harjoitteluun saa nostettua kun töitä tekee lajitreenien ulkopuolella.